Työkaverina krooninen stressi

Työkaverina krooninen stressi

Työkaverina krooninen stressi kuulostaa aika kamalalta, vaan sitäkin todellisempaa se on nykyään aika monelle. Tiedätkö sinä ketään, joka olisi herännyt aamuyöllä ja tavannut tämän kaverin? Se nauttii aamuyön hämärästä ja istuu listansa kanssa sängyn reunalle ja kun varovasti silmät aukeavat, se alkaa luetteloimaan, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä, mitä pitää tehdä ja mistä kannattaisi myös olla huolissaan. Sille on hyvin tyypillistä, että se murehtii eilistä ja huomista niin paljon, että tämä päivä meinaa jäädä kokonaan välistä. Se on vieressä, kun yrittää saada itsensä pirteän näköiseksi peilin edessä. Se juo aamukahvin samaan aikaan ja istuu työmatkallakin kyydissä. Työpaikalla se asettuu vastapäätä tai viereen istumaan. Se on pirteä muiden läsnäollessa, mutta painaa taas rinnassa ja hartioilla, kun tilaan jäädään kahdestaan. Sitten se lisää to do listaan säännöllisen liikunnan ja ryhdin korjaamisen. Sellainen se, krooninen stressi, on.

Minä olen itsekin tavannut tämän kulkijan. Se oli ensin aika viaton, poikkesi vain satunnaisesti. Sitten se alkoi viihtyä paikalla enemmän ja toi mukanaan virittymistä, kehon kipuja, aivosumua ja motivaation puutetta. Se tavallaan, hitaasti, mutta varmasti, latisti tunnelmaa ja vei ensin palautumiskyvyn ja sitten innostuksen. Lopulta se istui siinä sängyn laidalla joka aamu ja varmisti, että työasiat olivat koko ajan mielessä. Pahimmassa vaiheessa se tuli paikalle, vaikka piti tapahtua mukaviakin asioita. Siinä se sitten oli käynnistämässä hälytystilaa. Se nautti aluevaltauksista ja siitä, että se sai lopulta valua myös vapaa-aikaan. Ei se halunnut huilata, vaan piti liian aktiivisena. Melkoinen kummajainen.

Stressi on meille luonnollista ja sitä tarvitaan. Kroonistuneena siitä tulee kuitenkin pahin painajainen, koska olo passivoituu ja hälytystila kuormittaa mieltä sekä kehoa. Mieli saattaa sanoa, että pitäisi olla tehokkaampi ja parempi, vaan kone on kuitenkin hiljaa hyytymässä. Jonkin verran moottori yleensä ensin yskii, mutta pahimmillaan se voi potkaista isostikin. Aina tilannetta ei huomaa ajoissa tai aina ei edes usko, että oma tilanne voisi olla niin vakava. Vuosien kituuttamisen jälkeen, viisaat sanat voivat sitten tulla kotoa tai työterveyshuollosta, jossa viimein nähdään, miten peli on tällä erää pelattu.

Kroonisen stressin syntyyn vaikuttavat useat tekijät ja kuten työuupumuksessakin, sitä kuvaa se, että omaa hyvinvointia ja jaksamista on laiminlyöty hyvin pitkän ajan. Tästä ei ole tarkoitus kuitenkaan tuntea syyllisyyttä, koska sekin vain lisäisi stressiä. Parempi on siis ensin huokaista ja sitten hiljalleen lähteä etsimään keinoja, joilla omaa hyvinvointia voi lisätä. Työelämässä omasta tilanteesta rohkaistaan puhumaan oman esimiehen kanssa, mutta mitä sitten tehdään, jos ei ole omaa esimiestä tai jos ei yhtään tiedä, mitä esimiehelle pitäisi sanoa. Tässä kohtaa onkin hyvä ottaa matkaan mukaan joku ulkopuolinen asiantuntija, jonka kanssa katsotaan tilannetta rauhassa ja yhdessä määritellään hieman tarkemmin, millä sitä omaa hyvinvointia voidaan lisätä.

Ethän anna oman tai työntekijöidesi tilanteen mennä liian pitkälle. Joskus parempi olo on saavutettavissa aivan pienillä oivalluksilla ja muutoksilla. Toisinaan on hyvä ottaa isompia askeleita. Kaikenlaisia tilanteita voidaan kuitenkin muuttaa ja lopulta Sinä olet oman elämäsi tärkein voimavara, joka kyllä on tehnyt riittävästi ansaitakseen hyvää oloa ja mukavan työelämän.

Teksti: Tuija Levo 
Herättikö kirjoitus ajatuksia? Tämä tarinoiden kautta kokemuksistaan kertoja on Tuija Levo, joka omalla urallaan havahtui siihen, että työssä ja elämässä tulee pitää huolta mielen lisäksi myös kehosta. Tuija toimii Johda hyvinvointia tiimissä Health and Wealth Coachina ja puhuu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta.