Johtaja, uskallatko näkyä?

Johtaja, uskallatko näkyä?

Johtajan ihannepersoona

Ihanteellisessa maailmassa johtaja on muiden työssä onnistumisen mahdollistaja, innostaja ja motivaattori. Hänen tulee olla helposti lähestyttävä, oikeudenmukainen ja reilu. Mitä tapahtuu, kun johtajallakin on ohjaava taho? Mitä tapahtuu tälle ihannepersoonalle, kun sekaan heitetään yrityksen strategia, tehokkuus tahi vähennystarpeet?

Onko sellaista yli-inhimillistä ihmistä, jossa kaikki palaset yhdistyvät ihanteellisesti ja koskaan kukaan ei pahoita mieltään tai hankalia tilanteita ei työyhteisöön synny? Vastaus on lyhykäisyydessään "Ei ole". Johtaminen ei ole aina kivaa ja tulee tilanteita, joissa työn tekemistä tulee muokata tai työnkuvia pitää kehittää. Muuttumiskyvykkyydestä on tullut tämän päivän trendi ja sitä taitoa vaaditaan sekä johtajalta että henkilöstöltä.

Uskallatko keinuttaa venettä?

Uskallan väittää, että johtajan tärkein piirre on rohkeus. Oli kyse sitten myötä- tai vastoinkäymisestä. Pitää puuttua tilanteisiin ja tehdä ratkaisuja. Ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa rajustikin henkilöstöön, mutta auttavat pitämään liiketoiminnan toimintakykyisenä. Ilman liiketoimintaa kun on vaikea pitää henkilöstöäkään palkattuna.

Kun johtaja keinuttaa venettä tekemällä ratkaisuja, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita työyhteisössä, tulee tilanne tunnistaa ja hyväksyä, että työyhteisön "jälleenrakennus" vie aikaa. Tärkeintä on tuolloin ylläpitää keskusteluyhteyttä, vaikka se tuntuisikin epämukavalta (toisin sanoen, kakkaa tulee niskaan aluksi ihan huolella). Päätöksiin liittyvien asianhaarojen näkyväksi tekeminen ja avoimuus edistävät ymmärrystä ja "jälleenrakentamista". Keskusteluyhteyden uudelleenrakentaminen on haastavaa, mutta ei mahdotonta.

Näytkö?

Työelämässä itseohjautuvuus ja tiimien/yksilöiden osallistaminen on moderni tapa toimia. Onko kuitenkaan olemassa tilaa, jolloin johtajuutta tai johtajaa ei tarvita? Ehkä, mutta harvemmin. Aina jonkun pitää ottaa rooli, kun on ratkaisujen paikka. Se henkilö, kuka ottaa viime kädessä vastuun päätöksistä.

Johtajan on hyvä olla näkyvä, mutta ei mikromanageroiva. Johtaja luo näkymisellään parhaimmillaan psykologisen turvallisuuden tunnetta ja uskoa siihen, että jos asiat menevät pieleen, hän on se henkilö, jonka puoleen voit aina kääntyä.

Työyhteisössä on hyvä ymmärtää johtajan työtehtävä. Päätöksenteossaan hän yhdistää faktat, työkokemuksen, erilaiset tulevaisuuden indikaattorit, intuition sekä strategian. Hän myös edustaa työyhteisöä erilaisissa yhteyksissä, oli kyse sitten mistä tahansa sidosryhmistä.

Näkyvyys voi tarkoittaa roolinäkyvyyttä työssä (päätökset) tai sitten fyysistä näkymistä (edustaminen). Harvoin kohtaa johtajia, jotka eivät olisi näkyviä. Mutta mikä on näkymisen ja ylikorostumisen ero? Tähän rooliin yleensä kasvetaan kokemusten kautta. Toisaalta on myös ymmärrettävä, että se mikä toisessa työyhteisössä toimii, ei välttämättä toimi jossakin toisessa. Johtajan pitää olla tuntosarvet esillä uuteen työtehtävään astuessaan, jotta roolin ottaminen on juuri siihen työyhteisöön sopiva.

Johtopäätökseni on kuitenkin, älä pelkää olla rohkea tai olla näkyvä!

Teksti: Terhi Vuoristo
Tämä kirjoittaja on Johda hyvinvointia tiimin Business Developer Terhi Vuoristo, joka tietää, että johtajan paikalla oleminen edellyttää rohkeutta. Hän on pitkän linjan ura- ja muutosasiantuntija, joka syttyy työyhteisöjen hyvinvoinnin edistämisestä sekä liiketoiminnan kehittämisestä henkilöstöjohtamisen näkökulmasta.