Mihin työtä tarvitaan? 

Puhumme paljon työstä, työmahdollisuuksista, työhyvinvoinnista, työuupumisesta ja työpaikan vaihtamisesta. Puhumme myös siitä, kävisinkö töissä, jos ei olisi pakko. Suomalaisen on sanottu olevan sellainen, joka sanoo, että hän jatkaa kyllä työssään, vaikka voittaisi lotossa miljoonia. Tähän perustuen työpaikkamme ovat siis täynnä puurtajia, jotka yhä edelleen vannovat sen nimeen, että saavutusten eteen on vuodatettava verta, hikeä ja kyyneleitä. Aikanaan te-hallinnon työssä olen itsekin kohdannut henkilöitä, jotka ovat jääneet työttömäksi ja ajautuneet kriisiin, koska heitä on kiusannut ajatus siitä, että silloin tippuu kokonaan yhteiskunnasta. "Luulin, ettei minun tarvitse koskaan tulla kortistoon", sanoi yksi asiakkaani itkien vielä 2000-luvulla. Eli summa summarum työ on meille tärkeää ja meillä edelleen elää yhteiskunnassa paljon käsitteitä siitä, mikä on työelämässä hyvää ja mikä on pahaa.

Olen kohdannut nuoria, jotka ovat uuvahtaneet kovien suorituspaineiden alla jo ensimmäisissä opinnoissaan

Työntekeminen on meille siis arvo, se on tapa saada elanto ja se on lupaus paremmasta elämästä. Meillä on koulutusjärjestelmä, josta nykyään saa hankittua niin ilmaista kuin maksullista koulutusta. Tarjolla täydennyskoulutuksia, pätevöitymistä ja etenemään pääsee myös koulutusasteelta toiselle. Tämä on kertakaikkisen hieno asia ja usein pidämmekin itseämme kiireisenä ja takuuvarmasti pätevinä hankkimalla toinen toistaan upeimpia kursseja ja koulutuksia. Luulen, että minulla on lupa sanoa näin, koska olen itse juuri tuollainen. Olen nauttinut koulunpenkistä niin, että sanoin juuri kotona, ettei uunituore todistus enää mahdu todistuskansiooni. Nostan siis peukun kouluttautumiselle, mutta siitä huolimatta olen myös kohdannut ihmisiä, jotka ovat hukkuneet koulutusten viidakkoon ja olen kohdannut nuoria, jotka ovat uuvahtaneet kovien suorituspaineiden alla jo ensimmäisissä opinnoissaan. Asioilla on siis aina monia puolia.

Mihin työtä tarvitaan?

Kaikkihan osaamme vastata, että työtä tarvitaan taloudellisten asioiden takia eli elanto pitää saada. Sitten pitää saada haasteita, tulee voida kehittyä ja kyllä vain, saada kokemus siitä, että on tärkeä ja kuuluu johonkin. Työstä saa palkkaa, mutta sieltä saa muutakin. Sieltä saa päivään, viikkoon ja vuosiin ohjelmaa. Sieltä saa oppia ja sieltä saa myös sosiaalisia suhteita. Työ on jotain, joka on voimakkaasti kiinnittynyt niihin asioihin, jotka yhteiskunnassamme nähdään arvokkaina. Veronmaksajat myös tukevat kansalaisten yhteisiä palveluita. Tällekin nostan kyllä peukun, koska on mahtavaa, että palveluita on saatavilla. 

Meistä tuli muurareita, suutareita, someguruja ja tekoälykkäitä

Miksi meistä sitten tulee muurareita, suutareita, taksikuskeja, lääkäreitä ja nykyään someguruja, vaikuttajia, pelisuunnittelijoita ja tekoälykkäitä? Meillä kaikilla on omat ainutlaatuiset lahjamme sekä kykymme ja onhan se nyt hienoa, että niitä saa johonkin käyttää. Jos kaikki olisimme kuninkaita, olisi kalenterit täynnä valtiotapaamisia ja vilkuttelisimme vain toisillemme. Jos kaikki olisimme suutareita, olisi juhlan paikka se, että suutarin lapsellakin olisi viimein kengät. Ja jos kaikki olisimme taksikuskeja, tapaisimme todellakin tolpalla. Eli näin ollen voidaan taas todeta, että onhan se hyvä, että osaamme vähän erilaisia juttuja ja se, että meillä on lupa muuttua, kasvaa ja kokeilla uusia asioita.

Näin saadaan ammuttua alas tuo uusi ja innokas kiitäjä

Työ voikin siis olla paikka osoittaa ja tuoda esiin omaa osaamista ja luovuutta. Voihan meillä olla elämässämme erilaisia vaiheita, eikä sekään motivaatio, että saa laskut maksettua, ole välttämättä ollenkaan huono. Olen minä tavannut työstä kieltäytyjiäkin ja sitten heitä, joihin on sattunut ja työelämä ei sellaisenaan enää onnistu. Sitten olen tavannut niitäkin, jotka ovat varsin tyytyväisiä ilman työelämän hössötyksiä. Enemmän minä olen kuitenkin tavannut niitä, jotka haluavat olla työssään hyviä ja haluavat toteuttaa itseään ja unelmiaan työelämässä. Siellä minä olen sitten nähnyt paljon sitäkin, miten elämä muuttuu, kun työelämä ei tarjoakkaan hyvinvointia, eikä ympäristöä, jossa työkaverit kannustavat ja auttavat sinua heräämään kukoistukseen. Valitettavan paljon olen nähnyt sitä, missä työelämän liitovarjoilla leijailijat ammutaan nopeasti alas, koska he ovat kuitenkin uhka ja suuri riski omalle jämähtäneisyydelle. Tällaisiin liitelijöihin saa napsakasti osuttua toteamalla jotain sen suuntaista, että tässä on virhe, tai tuo idea on jo vanha ja moneen kertaan kokeiltu. Eli näin saadaan nopeasti ammuttua alas tuo uusi ja innokas kiitäjä.

Myös johtajat muuttuvat

Työ voi olla siis ihanaa tai kertakaikkisen kamalaa. Aika monen meistä pitää kuitenkin jotain työkseen tehdä ja siksi olisi suotavaa, että työelämä olisi jossain määrin mielekästä ja mukavaakin. Työelämän ei tarvitse olla pumpulia, mutta yhteiset pelisäännöt ja asiallinen käytös takaavat jo jonkinasteisen työtyytyväisyyden. Työpaikat muuttuvat, työntekijät muuttuvat ja ai niin, myös johtajat muuttuvat. Olisi upeaa työskennellä sellaisten yritysten kanssa, jotka olisivat työntekijöidensä hyvinvoinnista kiinnostuneita ja ymmärtävät muuttuvaa maailmaa ja työelämää. Ole sinä sellainen työntekijä, johtaja ja lähde mukaan johtamaan hyvinvointia.

Teksti: Tuija Levo. Herättikö kirjoitus ajatuksia? Tämä huumorilla elämää lähestyvä kirjoittaja on Tuija Levo, joka omalla urallaan havahtui siihen, että työssä ja elämässä tulee pitää huolta mielen lisäksi myös kehosta. Tuija toimii Johda hyvinvointia tiimissä Health and Wealth Coachina, joka puhuu siitä, miten meille voi käydä, jos unohdamme itsemme.